Countups

Tänään on virallisesti kesän päätös. Todella upeaa kesää san olla omalta osaltani päättämässä, onhan tämä kesä ollut todella hieno! Niin paljon kaikenlaisia upeaa on kesän aikana tapahtunut, nyt sitten odottaa, että syksystä tulisi yhtä hieno!

Kyllä tämän vuoden Taiteiden yä oli todella hieno!  Monenlaista ehti, minäkin olin monessa mukana. Itämeri-päivän tiimoilta väritin meduusan ja liimasin meritähtitarran. Piirsin myös sarjakuvan, sain sitä varten monta hyvää vinkkiä! Se oli niin mukavaa!

Siinä herättäjäjuhlien aikana  tuli niin monta asiaa, joita tein ensimmäistä kertaa, messutallennetta kuunnellessa on herkistynyt monta kertaa.  Olen ajatellut, että tämä on ollut parasta, missä on tänä kesänä ollut mukana, Miten hienoa oli, kun isäni serkku oli töissä, se oli tärkeää etenkin minulle. Ilman häntä herättäjäjuhlat eivät olisi olleet niin erityiset kuin ne olivat. Muistaa kaiken niin hyvin, kun on ollut mukana!

Aina kiroilla   jos jotakin tavaraa ei löydä heti? Onko pakko käyttää rumia sanoja, kun jokin ei suju? Tätä olen kysynyt itseltäni monta kertaa, kun oma kielenkäyttöni on ottanut  viime aikoina melkoisesti takapakkia. Raivoaminen on mennyt aika käsittämättömiin mittasuhteisiin, kai osan siitä voi laittaa Aspergerin oireyhtymän piikkiin, mutta ei nyt ihan kaikkea kuitenkaan, ei ole pakko aina kiroilla.

Muistutan itseäni äidille tärkeästä asiasta, äiti ottaa sen jänkkäämisenä.. Kokeeko äiti mahdollisesti niin, että minulla on levyn neula jäänyt junnaamaan, kun aina välillä sanoo minun jänkkäävän.  Varmasti siinä on vähän sitäkin. Kykkö se on pakko myöntää, että joskus levyn neula junnaa. Haluan kunnioittaa yksityisyyttä,  siksi muistutan itseäni tästä asiasta.

Juuri näin, kiitosmessun harjoitusten aikataulu on jo selvillä, selvillä on myös se, missä  harjoittelemme. Todennäköiseltä näyttää myös se, että joudun olemaan kurssilta poissa, mutta kurssikaverini pitävät huolen siitä, että pysyn kutakuinkin samassa tahdissa heidän kanssaan. Parasta on ilman muuta yhdessäolo, se ilo, mikä siitä tulee. Kiitos, että olette olemassa!

No olihan se, täytyy myöntää! En kyllä ihan heti muista olleeni noin kovassa haasteessa mukana, kerta se on ensimmäinenkin. Kanansiivet olivat todella tulisia, kaksi siipeä sain syötyä, mutta en yhtään enempää. Kukaan ei yllyttänyt minua tähän, päätöksen tein ihan itse. Halusin testata, mihin pystyn.