No en todellakaan! Varsinkaan, kun en ole ikinä aiemmin tällaista tehnyt. Uhkalu johtui ihan siitä, kun olin turhautunut Aspergeriin. Aika usein turhaudun siihen, kun se on aina mukana, halusin tai en. Mutta en kohdistanut uhkausta takanani istuneeseen lapseen, vaan se kohdistui ihan itseeni. Ymmärrän hyvin, että lapsen äiti suuttui, kun puhuin niin rumasti lapsen kuullen. Tänään mä olen ollut pettynyt, en voi muura sanoa.
No niinhän tässä nyt ollaan! Tuntuu ihan uskomattomalta ajatella, että joulupäivästä alkoi vuoden viimeinen kalenteriviikko. Minulla on nyt mahdollisuus aloittaa uuden kalenterin kirjoittaminen niin, että ei ole edellisestä vuodesta päiviä uuden vuoden päivien seassa. Mutta mukavaa on nyt aloittaa uutta vuotta, se tuntuu hyvältä!
Kommentit
Lähetä kommentti