Countups

No kyllä sitä on aika tavalla ollutkin, kun äiti on päässyt vasta torstaina kotiin. Varmaan suuri osa itkuisuudestani on ollut sitä, että on ollut vaikea sisäistää äidin paluuta liki neljän kuukauden poissaolon jälkeen. Äidin kotiintulo ei ole sinänsä vaikuttanut minun tilanteeseeni, siihen on vaikuttanut se, että ei ole kunnolla sisäistänyt kaikkea. Mutta kyllä se siitä rauhoittuu minullakin.

Tämä äidin paluu, se on ollut niin kerta kaikkiaan hieno asia, ei kyllä ole mikään tuntunut niin hyvältä! Olen tosi iloinen, kun elämä on kantanut minut tänne asti! Liki neljä kuukautta olen ollut yksin, en ole  missään vaiheessa ajatellut, etten pärjäisi. Minähän pärjään! Kaikki se luottamus ja tekeminen, se on parasta kaikesta!

Tosi jännittävä päivä,  miten jaksan ottaa äidin vastaan, kun kurssipäivä on nelituntinen. Olen kyllä tosi luottavaisin mielin liikenteessä,  meidän normaali arki lähtee ihan hyvin liikkeelle,  näin uskon. Hyvillä mielin ollaan ainakin,  kyllä tää tästä!

Kuinka hyvin arki lähtee pitkän sairaalajakson jälkeen liikenteeseen.  Uskoisin kuitenkin,  että se lähtee käyntiin ihan hyvin. Missään vaiheessa ei ole tuntunut siltä,  etten oppisi yhtään mitään.  Koko ajan olen oppinut,  kun olen tehnyt, olen luottanut siihen, että oppiminen sujuu. Minulle oppiminen on tosi tärkeää!

Tuntuu niin hyvältä, kun äiti pääsee takaisin kotiin. Reilut kolme kuukautta olen ollut yksin kotona, sitä taustaa vasten tämä tuntuu tosi hyvältä. Koko ajan sitä on luottanut ja ollut hyvällä mielellä, Mika on ollut tosi isona tukena, on ollut ilo olla hänen luonaan. On niin mukavaa, kun kaikki on hyvin. Iloinen mieli on kaiken a ja o, näin se menee nytkin! Ja luottavaisin mielin,  että kaikki sujuu!

Onhan se, kun aamuyhdeksästä lähtien on liikenteessä. Hammaslääkäriin mennään puoliltapäivin, loppuosan iltapäivästä olen kotona. Kuinka innokkaasti sitä odottaa hyvää mieltä, kaikkien tekemisten kanssa on  hyvä mieli, nyt mennään!

No oli! Oli kaiken lisäksi niin ylivoimainen, että en muista tuollaista ylivoimaa nähneeni. Syksyllä oli vastaavanlainen ottelu, aika ylivoimainen Vilpas silloinkin oli, mutta ei kuitenkaan ihan niin ylivoimainen kuin lauantaina. Tuntui tylsältä seurata valtavaa ylivoimaa, mutta näillä mentiin!

Autosta noustessa piti oikein ihmetellä, muutos oli todella iso!  Viikkoa aiemmin olin ollut Mikan mukana, jo silloin ennakoin isoa muutosta Kolinkin maisemassa. Keskiviikkona kyläilin Mikan luona,, muutos oli juuri niin iso kuin olin ennakoinut.  Talo ja ulkorakennukset olivat pysyneet kutakuinkin ennallaan,  mutta suurin muutos on ollut pihassa Ihanaa kyläillä Mikan luona!  

No niinhän se on! Perjantaina tunti italiaa, asioiden hoitamista ja Tepsin pelipäivä on myös tänään, ottelu televisioidaan tänään. Lauantaina on sitten Avaran luonnon ja Hengaillaan-ohjelman vuoro, ehkä myös koripalloa.  Mutta nyt on viikonloppu edessä ja hyvällä fiiliksellä mennään!

Löytää meidän tämän viikon teemaan sopiva kappale! Nämä teemakerrat ovat olleet tosi haastavia, mutta onneksi kappaleita on löytynyt aika mukavasti. Minulla on maailman parhaimmat apulaiset,  kun kurssikaverini auttavat minua löytämään sopivimmat kappaleet. Minä olen vaan niin onnellinen,  nyt mennään! Musiikki on ihan parasta, mitä tiedän!

Juuri näin, tänään on se päivä, jota on odottanut! Ihan aamupäivällä en pääse Salon päästä lähtemään,  koska Mika menee auttamaan tien kunnossapitäjää, mutta minulla ei ole mitään väliä aikataulun suhteen,  minulle sopii hyvin myös myöhempi aikataulu. Hyvällä mielellä saa mennä tätä päivää,  kyllä on mahtava fiilis lähteä tähän päivään!  

Tämä päivä Mikalla on vielä puusavottaa,  jo keskiviikkona pääsen morjenstamaan. Kyllä sitä on ihmeissään,  kuinka paljon Kolinkin maisema ja pihapiiri ovat puunkaadon jälkeen muuttuneet. Voin olla varma siitä, että muutos on aika tuntuva verrattuna siihen, mitä se on aiemmilla kerroilla ollut.  Mutta kaikkein ohrasta ja mahtavinta on se hyvö mieli, nyt mennään!

Nyt alkaa todellakin tuntua siltä, etten jaksa. Tämä on nyt vasta ensimmäinen kerta tämän reilun kolmen kuukauden aikana. On ollut niin monta asiaa, joita on pitänyt hoitaa, joista olen omasta mielestäni selvinnyt ihan hyvin, mutta kuitenkin äiti edelleen huomauttaa minua siitä, kuinka holtitonta rahankäyttöni edelleen on. Olen pärjännyt pääsääntöisesti ihan hyvin, kaikki ovat olleet sitä mieltä.  Nyt en enää jaksa tätä naputtamista ja sanomista.... Pää halkeaa!

Hyvää fiilistä päivät pullollaan, mukava ajatus siitä,  että äiti varmistaa turvallisen kotiintulon liukkaalla kelillä. Jäätävä tihkusade oli tehnyt kevyen liikenteen väylän tosi liukkaaksi,  oli kyllä haastavaa kulkemista. Mutta nyt vaan ajatellaan , errä mukava päivä on tulossa vielä viikonlopun viimeisestä päivästä!

No nyt on kyllä hyvä fiilis,  kun on toipunut flunssasta suht hyvin. Kyllä siinä tuli mieleen sekin, että hyvin näytti myös Mikan toipuminen sujuneen. Kyllä mulla  fiilis on nyt viikonlopun suhteen aika hyvä. Näillä mennään! Ja parasta on todellakin se, että kaikki on hyvin!

No näinhän se oli, kun ihan yks kaks ravintolan pihassa Mika sanoo minulle, että minä tarjoan myös hänelle. No sehän sopi minulle erinomaisen hyvin,  olin itsekin sitä miettinyt, mutta en ollut saanut sitä sanoiksi asti. Hampurilaiset olivat maukkaita ja hyviä, meille molemmille maistui! Olihan meillä siinä kohtaa jo nälkä, kun emme olleet syöneet mitään  aamupalan jälkeen. Hyvä fiilis siitä jäi, sillä mentiin eteenpäin!

Karaokekurssi lähti ihan mukavasti käyntiin. Vähän sanomista tuli matalista äänistä, kuten minunlaiselleni sopraanolle tahtoo aina tulla. Rohkeutta,  sitä se ope peräänkuuluttaa taas. Minä olen iloinen siitä, että saan olla mukana, vaikka menoa tulikin!

Tänään pienryhmien kevätkausi pyörähtää käyntiin, mukavaa, kun pääsen kevääksi vielä samaan ryhmään!  Viime keväänä en päässyt aamuryhmään, mutta keväälle 2026 se mahdollistui! Tuntuo todellakin hyvältä, kun näin hienosti kävi!

Lauantaina alkuillasta kuulosti jo siltä, että myös Mika alkaa pikkuhiljaa toipua flunssasta. Ei se flunssa ole minullakaan vielä kokonaan poissa, ääneni on normaalisti paljon kirkkaampi kuin  se on nyt. En ole mennyt vielä nytkään pitkälle lenkille, mutta nyt on fiilis korkealla!

Päässäni jyskyttää ajatus siitä, että en oikein pysty tähän, mitä mun nyt pitäisi tehdä.  Tämä on tuntunut siltä jo siitä asti, kun sain tiedon siitä, että minunkin pitäisi olla hoitoneuvottelussa mukana. Minä en ole mikään palaverien ihminen, mutta nyt olem menossa. Kyllä mä vielä pystyn, mutta nyt on vaan sellainen tunne että en pysty. 

Että mun pikkuserkkuni paranisi flunssasta! Minulla on  mennyt yö piloille sen takia, en ole muuta tehnytkään kuin ajatellut minulle hyvin rakasta ja tärkeää ihmistä. Heti torstaina puhelun päätyttyä tein päätöksen, että minä olen nyt se, joka soittaa. Laitoin sen itselleni kalenteriin, nyt minä!

Sitähän se minulla on ollut, kun flunssa yllätti viikon alussa. Tänä vuonna suunnittelin kirjoittavani puhtaaksi osan vuoden 2025 aikana tekemistäni kalenterinerkinnöistä, tässä samalla tulee niitäkin katsottua.  Vuoden 2025 kalenteri on erityisen tärkeä säilyttää, koska siinä on viime kauden Vilppaan pronssimitalijoukkueen nimikirjoitukset  Näissä kalenterimerkinnöissä  on melkoinen savotta käydä läpi,  mutta sillä periaatteella  mennään, että parhaat kirjoitetaan!

Äsken katsoin puhelimelta ja huomasin, että on 17 astetta pakkasta.  Viikonloppu on ollut täynnä koripalloa, varsinkin lauantai-ilta oli hyvinkin koripalloa täynnä. Ensin puoli päivää junnukoriksen parissa, sitten vielä illalla korisliigaa.  Vilpas voitti ottelun!

Toivottavasti saisin hyvän mielen  tähän uuden vuoden ensimmäiseen päivään. Toivon kovasti, ettei olisi niin paljon huonoja asioita mun vuodessa. Kun päättyneen vuoden loppupuolisko oli niin rankka, mutta siitäkin on selvitty! Tässä ja nyt on kaikki hyvin!