No kyllä sitä on aika tavalla ollutkin, kun äiti on päässyt vasta torstaina kotiin. Varmaan suuri osa itkuisuudestani on ollut sitä, että on ollut vaikea sisäistää äidin paluuta liki neljän kuukauden poissaolon jälkeen. Äidin kotiintulo ei ole sinänsä vaikuttanut minun tilanteeseeni, siihen on vaikuttanut se, että ei ole kunnolla sisäistänyt kaikkea. Mutta kyllä se siitä rauhoittuu minullakin.
No niinhän tässä nyt ollaan! Tuntuu ihan uskomattomalta ajatella, että joulupäivästä alkoi vuoden viimeinen kalenteriviikko. Minulla on nyt mahdollisuus aloittaa uuden kalenterin kirjoittaminen niin, että ei ole edellisestä vuodesta päiviä uuden vuoden päivien seassa. Mutta mukavaa on nyt aloittaa uutta vuotta, se tuntuu hyvältä!
Kommentit
Lähetä kommentti