Kun palautan mieleeni viime vuoden kalenterimerkintöjä. Viime keväänä Vilpas sai miesten korisliigan pronssit, nimikirjoitusten takia mun on pidettävä luonnonystävän vuosikirjaa erityisen hyviin. Nimikirjoitukset ovat kansisivulla, vähän ne ovat menneet paperin läpi. Mut a se on vaan niin mukavaa!
Tänään ei ollut ollenkaan sellainen ipävä, mitä olin toivonut . Olin toivonut voivani vaihtaa kuulumisia äidin kanssa, mutta ei siitä tullut oikein yhtään mitään, kun puhe oli ihan erilaista kuin se normaalisti on. Äiti on ollut todella väsynyt viime aikoina, mutta ei se kuitenkaan tarkoita sitä, etten voisi jutella hänen kanssaan ihan niitä asioita, joita me yhdessä teemme.
Kommentit
Lähetä kommentti